Appenzellinpaimenkoira on ikään kuin arjen sydän – energinen, älykäs ja aina valmiina yhteiseen tekemiseen, ihan mihin vain tekemiseen. Se tulee katsomaan, kun täytät pyykkikoneen, se seisoo vieressä, kun vedät sukat jalkaan. Kun istahdat sohvalle, se tulee jalkoihisi istumaan. Se haluaa olla siellä, missä sinäkin. Se rakastaa liikettä ja ulkoilua, pihahommia ja treenejä. Se viihtyy kotona omien ihmistensä lähellä, pihamaan vahtina tarkkailemassa ja osallistumassa kaikkeen, mitä kotipiirissä tapahtuu.
Tämä koira on luonteeltaan rohkea ja rehellinen. Se haluaa ymmärtää, ei vain totella. Kun sille antaa tehtävän, se tekee sen omalla tyylillään – tarkasti ja sydämellä. Appenzelli on myös erinomainen vahti: se huomaa kaiken, mutta sen luottamus ihmisiin tekee siitä lempeän ja turvallisen perhekoiran.
Arjessa appenzelli tuo iloa ja rytmiä. Se saa sinut liikkeelle, nauramaan ja pysähtymään hetkiin, jotka muuten menisivät ehkä ohi. Se ei ole vain koira, siitä kasvaa karvainen ystävä, joka tekee päivän hetkistä tarinan. LUE LISÄÄ.
Jospa tarkastellaankin asiaa näin päin. Appenzellinpaimenkoira tarvitsee ihmisen, joka nauttii aktiivisesta arjesta ja yhteisestä tekemisestä. Tällä koiralla on kapasiteettia ja motivaatiota moneen puuhaan ja kaikkeen harrastamiseen. Se ei viihdy sivussakatsojana, se haluaa olla mukana kaikessa, mitä tapahtuu. Siksi sen paras kumppani on ihminen, joka arvostaa liikettä ja liikkumista, ulkoilua ja puuhastelua.
Appenzelli on älykäs, nopea oppinen ja oma-aloitteinen. Se tarvitsee johdonmukaisen, silti lempeän ja oikeudenmukaisen ihmisen tai ohjaajan, joka osaa asettaa rajat, mutta myös antaa koiralle tilaa käyttää päätään. Se kiintyy syvästi ihmiseensä ja kukoistaa, kun saa tehdä töitä omalle ihmiselleen ja yhdessä; harrastaa, oppia ja olla osana oman perheensä tarinaa.
Tärkeintä ei ole täydellinen oppiminen tai osaaminen, vaan läsnäolo.
Appenzelli tarvitsee ihmisen, joka kuuntelee, huomaa ja arvostaa koiran ainutlaatuista luonnetta. Sellaisen ihmisen kanssa siitä tulee uskollinen kumppani, joka kulkee ihmisensä rinnalla kaikissa elämän hetkissä.
Appenzellilla on usein vahva luonne, siksi se tarvitsee ihmisen, joka osaa nähdä sen taakse: ihmisen, joka huomaa sen omistautumisen, älyn ja loputtoman työhalun. Se tarvitsee ihmisen, joka jaksaa nauraa sen kekseliäisyydelle ja ohjata sitä silti lempeästi, silloinkin, kun sen into vie mennessään. Kun sen oma ihminen antaa sille aikaansa, tehtäviä ja yhteisiä hetkia, appenzelli vastaa siihen koko sydämellään. Siksi siitä kasvaakin sydämenkokoinen koira.
Appenzellinpaimenkoira on vuosisatojen ajan kulkenut Sveitsin vuorilla ihmisen rinnalla. Se syntyi työkoiraksi jyrkille rinteille, karjan keskelle, missä tarvittiin rohkeutta, nopeutta ja omaakin harkintaa. Appenzelli vartioi tiloja, kuljetti karjaa ja piti huolta siitä, että kaikki pysyi järjestyksessä, ilman turhaa melua, mutta silti tinkimättömällä omistautumisella. Rodusta on tehty ensimmäisiä kirjallisia havaintoja vuonna 1853, jossa mainittiin lyhytkarvainen, monivärinen karjakoira, joka toimi talon vahtina ja karjanajajana.
Rodun juuret ovat siis syvällä Appenzellin alueen maalaiskulttuurissa. Vaikka koira oli maatilojen apuri, se oli myös osa perhettä ja yhteisöä. Sen tehtävä oli olla valpas, älykäs ja luotettava – nämä ominaisuudet ovat säilyneet tähän päivään saakka. Appenzelli on aina ollut koira, joka tekee työnsä sydämellä ja pysyy uskollisena omalle laumalleen.
Nykyään appenzellinpaimenkoira on yhtä aikaa perinteinen ja moderni: se kantaa mukanaan vuorten vahvuutta, mutta sopeutuu arkeen, harrastuksiin ja perhe-elämään. Sen tarina on pitkä, mutta yksi asia ei ole muuttunut – se haluaa yhä olla ihmisen rinnalla, osana perhettään ja yhteistä matkaa.
Tarinoita elämästä sekä koirista.